Ostimme talon puolitoista vuotta sitten. Minä en olisi halunnut tätä taloa mutta miehelläni oli vahva mielipide siitä että juuri tämä on meidän talomme. Hänen valintaansa vaikutti talon hinta. Sitten kun viimein suostuin harkitsemaan tätä taloa minun valintaani vaikutti idyllinen ja suojaisa piha sekä taloon tehdyt lämmitys- ja kattoremontit.

Minun vaatimuksestani kaikki tapetit revittiin irti ja seinät maalattiin pyyhkimisen kestävällä maalilla. Lisäksi vanhat ja haisevat muovimatot revittiin irti lattioilta ja ne korvattiin vaaleanharmaalla laminaatilla. Tiesin miten hankalaa huokoiseksi kuluneen muovimaton puhdistaminen kaikista lasten sotkuista olisi.

Tänään katselin olohuoneen isojen ikkunoiden suojaksi ripustamiani eri sävyisiä valkoisia ja pellavanvärisiä verhoja. Ne sopivat lattiaan ja vaaleaksi maalattuihin seiniin hyvin.
Olin maalannut alunperin mustan ruokapöydän valkoiseksi jotta sekin sointuisi paremmin huoneen sävyihin. Maalasin pöytää kesällä autotallissa mutta työ vaati aikaa jota minulla ei ollut joten maalipinta jäi ohueksi ja epätasaiseksi. Sieltä täältä pöydän alkuperäinen musta väri kuulsi läpi. Pöytä pitäisi maalata uudelleen. En vain tiennyt koska sen ehtisin tekemään. Pöytään kuuluvat mustat tuolit keräsivät edelleen autotallissa pölyä. Ja edelleen mustina. Käytimme mummon vanhoja valkoisia tuoleja joiden istuinosa oli päällystetty inhottavalla marjapuuron värisellä kankaalla. Olin tottunut jo tuoleihin.

Huokaisin kun jalalleni roiskahti kylmää maitoa. Poika oli kyllästynyt iltapalan syömiseen ja alkanut leikkiä ruualla. Lasta ei näyttänyt haittaavan maidon tippuminen. Se oli tottunut sotkuun ja osasi kyllä touhuillaan järjestää sitä lisää. Jatkoin huokailua samalla kun hain talouspaperia ja yleispesuainetta sisältävän suihkepullon sekä tiskirätin lattianpesua varten.
Tiskirätti saisi luvan muuttua nyt lattiarätiksi. Kauniin harmaa laminaattini oli pöydän kohdalta täynnä likatahroja ja roskia, seinän vieressä oli muutamia makkaranpaloja mutta en jaksanut kiinnittää niihin huomiota. Maidossa oli tarpeeksi työtä. Huomasin että maidon vieressä oli myös iso pino ruokasuolaa. Pojalla oli tapana syödä suolaa jota se kaatoi ensin sirottimesta pöydälle sievän pinon. Useimmiten en jaksanut raivota suolan syömisestä mutta koitin pitää suolasirottimen ylähyllyllä.

Siivottuani maidot lähdin keittiöön järjetämään tiskejä. Järjestämiseksi se näytti jäävänkin sillä huomasin tiskikoneen poistoputken olevan taas tukossa. Ostimme uuden tiskikoneen kun muutimme taloon. Talon rakentanut pariskunta oli remontoinut keittiön kymmenisen vuotta sitten.
Keittiö oli hyväkuntoinen ja siinä oli puustellin kalusteet. Ne kuitenkin osoittautuivat melkeinpä kynnyskysymyksessi talon ostossa. Keittiökalusteisiin ei nimittäin kuulunut tiskikonetta eikä keittiössä myöskään ollut tiskikoneelle paikkaa.

Toki useita vuokra-asuntoja kolunneina tiesimme että kaapin voi poistaa ja laittaa tilalle tiskikoneen. Tässä keittiössä ei vain sattunut olemaan ainuttakaan niin leveää kaappia että sen tilalle olisi voinut tiskikoneen asentaa.
Kaikkien mittauksien ja suunnitelmien jälkeen ostimme lopulta normaalia kapeamman koneen ja asensimme sen yhden kaapin tilalle. Kone oli kallis koska se oli erikoiskokoinen. Siihen ei myöskään mahtunut edes yhden päivän tiskejä joten välillä se pyöriikin useamman kerran päivässä.

Tiskien laittaminen koneeseen oli Miehen tehtävä ja olin useamman kerran huomauttanut siitä että ne piti huuhdella huolellisesti ennen koneeseen laittoa. Miehellä oli vain pahana tapana laittaa astiat koneeseen sellaisinaan, puuromöykkyisinä ja omenoiden tarroja pohjiin liimailtuina.

Nyt se oli tukossa ja käyttökelvoton.

Huokailin lisää ja tunsin oloni väsyneeksi.

Siivoaminen saisi jäädä tältä iltaa.