Kävellessäni yöllä paikallispubista kotia kohti, kylmä viima riepotteli pöllyävää lunta edessäni muodostaen siitä kuvion joka näytti minua kohti syösyvältä aallolta.
Muistelin kerran lukeemani kirjaa joka kertoi ykspihlajalaisista vuosisadan vaihteessa.
Ympärillä oli uusia taloja, katulamppuja sekä vasta asfaltoitu tie. Siltikin juuri sillä hetkellä mikään niistä ei merkinnyt mitään. Sillä kadulla tuuli kovaa ja kylmästi. Ja juurikin se tuuli muistutti minua siitä että meren rannalla sijaitseva kylä oli ollut sen saman viiman riepottelemana jo ennen kuin siitä tuli kylä.
Sama meri, sama tuuli. Tämä on Ykspihlaja ja minä olen sen nöyrä asukas.