Vaihtelin tänään insuliinipumppuun ampullia ja mietiskelin että mikseivät ole kaupungin hoitotarvikejakelussa hankkineet pidempiä letkuja. Mielestäni olisi vähintään kohtuullista että jos ihmisen elämä on letkun varassa niin se letku voisi edes olla vähän pidempi. Siskon kanssa muisteltiin 90-luvun alun lama-aikaa, tai minä muistelin koska sisko ei juuri mitään niistä ajoista muistanut. Minulle on jäänyt mieleen se miten kakkoslaatuista leipää ostettiin leipomosta isoissa säkeissä ja laitettiin pakasteeseen josta sitä sitten pikkuhiljaa sulateltiin. Vieläkin muistan miten pahaa oli ruislimppu, etenkin se pakastettu ja sulatettu ruislimppu. Paljon olin yksin kotona siihen aikaan ja luin kirjoja koska molemmat vanhemmat olivat iltakuuteen saakka töissä. Toinen mieleen jäänyt muisto on ne pimeät talviset päivät jolloin istuin vain kotona keittiössä loisteputkilampun valossa ja katsoin telkkaria. Ja ei, minua ei kuskattu harrastuksiin saati että olisi ollut muutakaan tekemistä kotona. Silloin oli tärkeintä että saatiin maksettua vesi-ja sähkölaskut ja pidettyä katto pään päällä kun asuntolainojen korot karkasivat neljääntoista prosenttiin. Toinen minua tänään yllättänyt asia oli isäni puoleisen suvun alkuperä. Isäni isällä on suomenkielinen sukunimi joten en ole asiaa enempää ajatellut vaikka toki tiesin että isoisäni on "kotoisin jostain karjalasta". Tänään kuulin että ainakin 1943 vuoteen saakka he ovat asuneet venäjällä koska tätini on siellä syntynyt. Saatanpa jossain vaiheessa tehdä sukututkimusta tai ainakin selvittää onko joku muu jo sitä tehnyt.