Ostimme talon puolitoista vuotta sitten. Minä en olisi halunnut tätä taloa mutta miehelläni oli vahva mielipide siitä että juuri tämä on meidän talomme. Hänen valintaansa vaikutti talon hinta. Sitten kun viimein suostuin harkitsemaan tätä taloa minun valintaani vaikutti idyllinen ja suojaisa piha sekä taloon tehdyt lämmitys- ja kattoremontit.

Minun vaatimuksestani kaikki tapetit revittiin irti ja seinät maalattiin pyyhkimisen kestävällä maalilla. Lisäksi vanhat ja haisevat muovimatot revittiin irti lattioilta ja ne korvattiin vaaleanharmaalla laminaatilla. Tiesin miten hankalaa huokoiseksi kuluneen muovimaton puhdistaminen kaikista lasten sotkuista olisi.

Tänään katselin olohuoneen isojen ikkunoiden suojaksi ripustamiani eri sävyisiä valkoisia ja pellavanvärisiä verhoja. Ne sopivat lattiaan ja vaaleaksi maalattuihin seiniin hyvin.
Olin maalannut alunperin mustan ruokapöydän valkoiseksi jotta sekin sointuisi paremmin huoneen sävyihin. Maalasin pöytää kesällä autotallissa mutta työ vaati aikaa jota minulla ei ollut joten maalipinta jäi ohueksi ja epätasaiseksi. Sieltä täältä pöydän alkuperäinen musta väri kuulsi läpi. Pöytä pitäisi maalata uudelleen. En vain tiennyt koska sen ehtisin tekemään. Pöytään kuuluvat mustat tuolit keräsivät edelleen autotallissa pölyä. Ja edelleen mustina. Käytimme mummon vanhoja valkoisia tuoleja joiden istuinosa oli päällystetty inhottavalla marjapuuron värisellä kankaalla. Olin tottunut jo tuoleihin.

Huokaisin kun jalalleni roiskahti kylmää maitoa. Poika oli kyllästynyt iltapalan syömiseen ja alkanut leikkiä ruualla. Lasta ei näyttänyt haittaavan maidon tippuminen. Se oli tottunut sotkuun ja osasi kyllä touhuillaan järjestää sitä lisää. Jatkoin huokailua samalla kun hain talouspaperia ja yleispesuainetta sisältävän suihkepullon sekä tiskirätin lattianpesua varten.
Tiskirätti saisi luvan muuttua nyt lattiarätiksi. Kauniin harmaa laminaattini oli pöydän kohdalta täynnä likatahroja ja roskia, seinän vieressä oli muutamia makkaranpaloja mutta en jaksanut kiinnittää niihin huomiota. Maidossa oli tarpeeksi työtä. Huomasin että maidon vieressä oli myös iso pino ruokasuolaa. Pojalla oli tapana syödä suolaa jota se kaatoi ensin sirottimesta pöydälle sievän pinon. Useimmiten en jaksanut raivota suolan syömisestä mutta koitin pitää suolasirottimen ylähyllyllä.

Siivottuani maidot lähdin keittiöön järjetämään tiskejä. Järjestämiseksi se näytti jäävänkin sillä huomasin tiskikoneen poistoputken olevan taas tukossa. Ostimme uuden tiskikoneen kun muutimme taloon. Talon rakentanut pariskunta oli remontoinut keittiön kymmenisen vuotta sitten.
Keittiö oli hyväkuntoinen ja siinä oli puustellin kalusteet. Ne kuitenkin osoittautuivat melkeinpä kynnyskysymyksessi talon ostossa. Keittiökalusteisiin ei nimittäin kuulunut tiskikonetta eikä keittiössä myöskään ollut tiskikoneelle paikkaa.

Toki useita vuokra-asuntoja kolunneina tiesimme että kaapin voi poistaa ja laittaa tilalle tiskikoneen. Tässä keittiössä ei vain sattunut olemaan ainuttakaan niin leveää kaappia että sen tilalle olisi voinut tiskikoneen asentaa.
Kaikkien mittauksien ja suunnitelmien jälkeen ostimme lopulta normaalia kapeamman koneen ja asensimme sen yhden kaapin tilalle. Kone oli kallis koska se oli erikoiskokoinen. Siihen ei myöskään mahtunut edes yhden päivän tiskejä joten välillä se pyöriikin useamman kerran päivässä.

Tiskien laittaminen koneeseen oli Miehen tehtävä ja olin useamman kerran huomauttanut siitä että ne piti huuhdella huolellisesti ennen koneeseen laittoa. Miehellä oli vain pahana tapana laittaa astiat koneeseen sellaisinaan, puuromöykkyisinä ja omenoiden tarroja pohjiin liimailtuina.

Nyt se oli tukossa ja käyttökelvoton.

Huokailin lisää ja tunsin oloni väsyneeksi.

Siivoaminen saisi jäädä tältä iltaa.

Ehdotin Miehelle että se voisi lukea orgasmikirjan. Ei kuulemma aikonut lukea koska oli mielestään jo tarpeeksi hyvä sängyssä ja jos ei ole tarpeeksi hyvä niin voi voi. Sanoin että jos vastaava kirja oltaisiin tehty miehen orgasmista niin olisin ostanut sen ja lukenut alusta loppuun ja kahteen kertaan vaikken pitäisikään itseäni huonona sängyssä. Sanoin että lukisin sen koska haluaisin löytää kaikki mahdolliset keinot tuottaa rakkaalleni nautintoa. Sanoin myös että loukkaannuin koska kirjan lukemisesta kieltäytyminen tarkoittaa minusta sitä että en ole miehelle tarpeeksi arvokas että hän viitsisi vaivautua lukemaan yhtä lyhyttä kirjaa. Mies lähti lämmittämään saunaa ja mutisi samalla jotain siitä miten väärässä olen.

Luin kirjaa naisen orgasmista ja sen lukeminen sai minut surulliseksi oman seksielämäni puolesta. Toivoisin että mieheni lukisi saman kirjan, vaikka uskon että hän ei lue. Eniten masensi kohta naisen erogeenisisä alueista. "Perinteisiä erogeenisiä alueita jotka kuitenkin usein unohtuvat: -Kaula jota kannattaa suudella -Niska jonka suuteleminen ja käsin hyväileminen tuottaa lähes aina voimakasta mielihyvää -sormien juoksuttaminen pitkin hiuksia ja hiuspohjaa. -korvannipukka on tuntoherkkä varsinkin näykkimiselle ja nuolemiselle. -nännit kuulivat naisen tuntoherkimpiin alueisiin. -sormenpäiden nuoleminen ja näykkiminen lisää monesti kiihottuneisuutta. -Kainalot ovat usein erittäin erogeeniset -kyynärtaipeiden erogeenisyys jää lähes aina huomioimatta. -Napaa ei kannata unohtaa -Polvitaipeet saavat hyvin harvoin hyväilyä. -varpaiden ja jalkojen hyväily ja suuteleminen tuottaa hyvin monelle naiselle erittäin suurta mielihyvää." (lainaus Kari Heusalan kirjasta -Naisen orgasmi- ) -Niinpä niin, ajattelin kun luin tuota kohtaa. Tulin surulliseksi siitä että tiesin itse miten minut saisi nauttimaan, mutta en osaa edelleenkään jakaa sitä tietoa sen ainoan henkilön kanssa jolle olen antanut oikeuden koskea minua seksuaalisesti. Tai vaihtoehtoisesti se ainoa henkilö ei osaa vastaanottaa sitä tietoa saati sitten soveltaa saamaansa tietoa käytännössä.

Mietinpä vain sitä että mitä tapahtuu sitten kun palkallaan ei vain enää elä.
Kun inflaatio on nostanut kaikkea muuta rahalla hankittavan arvoa paitsi työn.

Kun pitäisi maksaa kaikenlaista mutta rahat eivät vain riitä.
Päivähoitomaksut kallistuvat, autovero ja polttoaine kallistuu, (auto kuitenkin pakko pitää että pääsee töihin ja saa viedä lapset päivähoitoon koska kaupunki ei pysty tarjoamaan hoitopaikkaa omalta asuinalueelta). Ruoka kallistuu mutta sitä on pakko ostaa (ja kalliillla lapsen erikoisruokavalion vuoksi).
Mutta palkkani ei nouse.

Tajusin että palkkani on pienempi kuin työttömyyskorvaus. Vaan työttömäksi ei voi ruveta kun on toistaiseksi voimassa oleva sopimus. Tulisi karenssia.

Mikä auttaa ahdinkoon? pitäisikö alkaa syömään enemmän suklaata jotta aivojen mielihyväkeskus aktivoituisi?
Vai pitäisikö lopettaa syöminen ja ottaa virtaa alituiseen päähän mielihyvää tuovasta hallinan ja itsekurin tunteesta, anoreksiasta?
Ehkä juoda enemmän viiniä ja parantaa maailmaa yksinäisinä koti-iltoina lasten nukkumaamenon jälkeen?

Jotain on tehtävä, nimittäin palkkani ei riitä elämiseen.

Se päivä tuli tänään.
Se päivä kun tajusin olevani sidottuna jokapäiväiseen tiski ja pyykkivuoreen.
Sotkuun, sekamelskaan ja kolmeen lapseen.
Tiedättekö että mulla ei ole mitään sananvaltaa elämässäni. Mulla on kaksi erityslasta joista toinen ei halua koskaan ulos. Mulla on vaan työtä ja rahahuolia.
Ja vaikka miten teen työtä niin se raha ei lisäänny.
Vaikka miten paljon maksan ja miten paljon siivoan, en silti koskaan ole tarpeeksi.

Tämä on superäitiyden täydellisen romahduksen päivä. Päivä jona pitkästä aikaa halusin taas kuolla.