Tänään ja oikeastaan melkein kaikkina muinakin päivinä olen muntannut naamaani nutriletin ateriankorvikepatukoita. Niitä ihanan suklaisia ja makeita. Joo kyllä, eiväthän ne ole OIKEASTI terveellisiä mutta olen käyttänyt niitä korvikkeina karkkiriippuvuuteeni. Eilen sain asioita järjestymään. Työkuviot ja ruokakuviot tuntuivat kaikki loksahtavan paikoilleen. Terveempi elämä normaalipainoisena tuntui odottavan jo kulman takana. Kunnes illalla mies ilmoitti haluavansa erota. Koska minun kanssa tuntuu pahemmalta kuin yksin. Tiskirätti märkänä vasten naamaa. Matto vedettiin jalkojen alta. Kaikki mitä olin luullut ja mihin olin uskonut meni ja hävisi kuin tuhka tuuleen tai pieru saharaan. En ollut arvannut mitään. Kerrankin olin oikeasti onnellinen ja ajattelin että kaikki saisi jatkua samanlaisena aina ja ikuisesti. Hautaan saakka. No ei saa.